rakkaani joka varoo liikoja sanoja, johon minä mykistyn,
minä joka pelkään hukkuvani hiljaisuuteen vaikka sitä rakastankin, minä joka en osaa olla sulautumatta minä joka kokoan itseäni olevaksi sana sanalta pala palalta
miestä sanasta, pala palasta
silmä silmästä, kauneimmasta kaksi
puhun: en ole ollakseni
minulle olennaiset sanat, olevaksi tekevät
olen olemassa
Mietin niitä kaikkia sanoja jotka käyvät mieleni läpi, joita en kirjoita ylös enkä anna julki niitä joissa sanottaisiin kaiken lisäksi: tämä tässä on lyijykynällä
harmaalle pariisinpaperille piirretty hymy
ensimmäinen käsky, lupaus
ole iloinen
(tässä kohden ((hämmentynyt)) lukija sulkee silmänsä ja pitää ne kiinni)
totisesti, hiljaisemmin kuin aamutaivaalta tähdet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti