maanantai 15. lokakuuta 2012

jatkokertomus 6/?

Äkkiä pihlajanmarjat olivat jo kypsiä. Ajankulut. Happamat, makeat.
Ajankulukseen. Rajankäyntiä: reunamilla, missä piha muuttuu metsäksi, hän kiersi puulta puulle ja poimi marjoja kourakaupalla, hän tunki ne suuhunsa ja pureskeli niitä, nieli mehua ja sylki ylimäärän maahan. Yksi minut ohittanut kesä, hän ajatteli haikeasti, näin etäisyys otetaan.

Minä joka keitti kahvit ja minä joka kaipasin on nyt hän, etäällä itsestään, hän, jonka kertomus jäi portaille istumaan ja odottamaan. Tulevaa, tapahtumaa,
odottamaan,
Hän ajatteli ottaneensa etäisyyttä. Minä ajatteli nukkua, pitkään.


Sinulla ei ole polttopuita! Perunat nostamatta! Posti hakematta!
Hälytys! itselaukeava !!! Tullaan taas itsekseen, miten monta kertaa on tultava... mitä sitten jos minä puhelen viistosti itsekseni? Näin olen tässä taas ja minulla on tehtäviä. Minulla on tehtäviä ja postilaatikko, haaltuneen punainen postilaatikko pihaan saapuvan tien mutkassa, hiukan piilossa ja siksi päässyt unohtumaan.