torstai 19. toukokuuta 2011

Ankeuttajain karkoituksia

Muutama ilta sitten Teemalta tuli dokkari säveltäjä Henrik Otto Donnerista. Tunnin ohjelma paitsi palautti mieleen kaiken hienon mitä Donner on ehtinyt tehdä ja missä kaikessa olla mukana, myös välitti suoraan valtavasti iloa ja energiaa.
Henrik Otto Donner 70 vuotta | Elävä arkisto | yle.fi Vähän haikeuttakin kyllä - välillä tuntuu vaikealta uskoa, että sellaista ilmapiiriä edes olisi enää edes mahdollista luoda. Vaan miten niin? Iloa ja energiaa tässäkin ajassa on, vaikka se väliin purkautuu kummallisilla tavoilla...




Donnerin lisäksi takuuvarma ilahduttajia on Ankin esittämä "Ne kesäyöt". Se toimii välittömänä piristeenä. Hitaammin ja monitasoisemmin mieleen porautuu hiukan piiloon unohdetun, Venäjän futuristisessa liikkeessä vaikuttaneen kirjailija-kuvataiteilija Jelena Guron runous.
"Taivaan pikku kamelit" on tietääkseni ainoa laajempi suomennettu kokonaisuus hänen tuotannostaan, sisältäen runoja ja päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1909 - 1912. Painos taisi olla pieni aikanaan, kirjaa en ainakaan antikvariaateista ole onnistunut löytämään. Vaikea määritellä, mikä Guron teksteissä eniten koskettaa. Niissä on sekaisin hilpeyttä ja katkeruutta, melskeissä mukana oloa mutta myös syrjään vetäytymistä, pakenemista johonkin pieneen ja yksityiseen tai panteistisesti syleilevään luontoon. Koska itselläni teosta ei ole, olen aina joskus päiväkirjoihin poiminut ylös jotain joka on sillä lukukerralla tuntunut tärkeältä, siis silloin kun sekä kirja että omat muistiinpanovälineet ovat sattuneet olemaan käsillä samaan aikaan. Mutta ilahduttamistarkoituksessa minun tarvitsee vain ajatella muutamia sanoja, joita Guro on käyttänyt: höyrypilviuskalikko on yksi parhaista.

Tämän löysin päiväkirjastani poimittuna T-junassa 6.7.2000, matkalla silloiseen kesätyöpaikkaan Postin lajittelukeskukselle. Siinä iloa tarvitsikin.

Riemastuneelle merelle purjehti
uljasrintaisia laivoja.
Laivoja purjehti, kevään
hennon himon ruokkimia.
Aijai, laiskuri laiskuri Jeremaa!
Tuuli niin vilpoisa, kotona ikävää.
Taivas on hennon kuultava.
Keinu, pikkuvene, keinuta,
hiekkakaistaleen kupeella,
jäljessäsi, välkynnässä, rientävät
hilpeät paperileijat, alkavat kukkia,
alkavat kukkia kultariemua,
helakanpunaista raitaa.
Ilakoi puolestani, pikkuvene,
joutilas kotiin komennetaan.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Trollitunnusteluja

Kyllä näistä aineksista hyvät hallitsijat saadaan, harmi kun kaikki eivät millään mahdu mukaan samalla kertaa.

Persut käyvät pelolla. Heidän johtajansa käyttävät sitä hyväkseen ja kannattajansa vuoroin ruikuttavat ja uhoavat pelon voimalla. Tätä voimaa ei kannata vähätellä, vaikka/koska sitä on vaikea ohjailla. Pitkäjänteisempää toimintaa on hankala ylläpitää, mutta pankin sen voimin saa ryöstetyksi. Sitten homma joko riistäytyy käsistä, seuraa takaa-ajo, panttivankeja ja verilöyly, tai jäädään kiinni jo ensimmäistä lunnasvaatimusta esitettäessä ja homma hyytyy naputtelemaan salakielisiä viestejään naapurisellin kaverille.

Vasemmisto käy herravihalla ja keskinäisellä kaunaisuudella. Riippuen hörhöyden/ etujärjestöihin kuulumisen asteesta "riistäjiksi" määritellään vaihtuvan kokoinen joukko verenimijöitä. Idelogisinkin luopuu määritelmistä siinä vaiheessa kun solidaarisuudessa siirrytään globaalille tasolle ja vaaditaan konkreettisia toimia. Tällöin on paikallaan muistuttaa syyllistämisen lamauttavasta vaikutuksesta ja siitä, että onnellisuutta ei oikeastaan voi mitata aineellisella hyvinvoinnilla. Tovereita ovat tapauskohtaisesti kaikki toverit, paitsi ne jotka veljeilevät väärissä veljeskunnissa, tai sortuvat harjoittamaan julkista itsekriittisyyttä (=mustamaalaavat toista laitaa).

Vihreät käyvät ylimielisyydellä. He yksin voivat sekä suvaita että sympata vähemmistöjä. Vain heidän puoluessaan hajaannus tarkoittaa moniarvoisuutta ja tokihan sivistynyt ihminen
(= kaupunkilainen ) ymmärtää esimerkiksi koulutuksen, söpösti kapinallisen kulttuurin ja arjen pienten ympäristötekojen arvon. Kun on tarpeeksi hankistä ja/tai materiaalista pääomaa, ei tarvitse alentua nolostuttaviin ja vanhanaikaisiin oikeisto/vasemmisto diskursseihin. Kosmeettisia, mutta ahneessa ja itsekkäässä oikeistossa/vasemmistossa mediaseksikkään näyttävää vastarintaa herättäviä ympäristöveroja ajamalla voidaan välttää äänestäjiä karkoittava ikävä ekofasismi ja paluupakkomuutto turvekuoppiin.
Myöskään vihreät eivät pidä globaalista syyllistämisestä ja lentävät vain silloin kun se kerta-kaikkiaan-on-pakko tai kaikki on suhteellista.

Porvarit käyvät röyhkeydellä ja optimismilla. Heidän johtajansa vetoavat asiantuntemukseen, vastuunkantoon ja kokemukseen. He luottavat lauman seuraavan perässä ja unohtavan matkanteon ikävät sattumukset ja menetykset sekä epäselvyydet suunnasta, kunhan vain tarpeeksi kirkkaalla ja kovalla äänellä toistellaan eteepäinmenoa ja pysytään liikkeessä. Hankalat kysymykset voidaan mitätöidä hiljaisuudella/toistelemalla sopivaa mantraa/ vastaamalla asian vierestä - jatkuva eteenpäinmeno tuo tielle kohtapuoliin jotain uutta mielenkiintoista ja lauma saa tuoretta märehdittävää. Ei ole ongelmia, on vain haasteita! Menestys vaatii uhrauksia! Voittajan on helppo hymyillä!