torstai 28. kesäkuuta 2012

seikkailu

Kulkee keskustassa, nilkat nuljuvat. Levottomuus. Tuntee halua hypätä mihin vain seutubussiin, matkustaa pääteasemalle. Kello on jo paljon, mitään ei kuitenkaan tapahtuisi, ei mitään seikkailua, ei ainakaan sellaista jonka haluaisi kokea, ei mitään hyvää seikkailua. Silti ajatus bussilla satunnaisen lähiön seikkailuun matkustamisesta houkuttaa, nousee mieleen jokaisella hienoisesti kiertävällä askeleella. Tietää että kulkisi siellä, samalla tavoin nilkat lonksuen, ehkä joku ulkoiluttaisi koiraa, joissakin ikkunoissa palaisi valo, verhot kiinni, iltatupakan tuoksu parvekkeilta. Sitten kaikki hiljenisi, sitä vaeltaisi siellä yksin, muutamaa tienpätkää edestakaisin, asutuksen loputtua pimeään metsään ei uskaltaisi mennä, seisoisi siellä pitkään katulampun valokiilan reunalla ja pelkäisi että lamppu sammuu.
Tosissaan ei halua valtamerenylipurjehdusseikkailua, tajunnan hämärtämistä tai laajentamista oudossa seurueessa, maanosan vaihtamista, liittymistä vallankumouksellisiin. Haluaisi jotenkin kertoa muillekin, että fantasioi  seutubussiseikkailusta, mutta ei kehtaa. Kenelle sen kertoisi? Katukiveen on kuivunut kiinni litteä sammakko. Onko se niin paha haaveilla mahdollisista asioista?(vaikka ei edes toteuttaisi niitä?)

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Juhannuskukat viikon tyynyn alla





ei vaiskaan
maljakossa tai juomalasissa
vallan. sisko korjas hatunsa
iloitsi, kyllä tämä yhden kesän vielä vähintään
korjasi juuttiköyden säikeillä ja ompelulangalla
ei se kesää tee
tyttö hymyilee

perjantai 15. kesäkuuta 2012

jatkokertomus 5/?

En osannut olla hyvin yksin. Kaipasin itseni ulkopuolista, jotakuta joka tulisi luokseni, läheisyyteeni ja auttaisi olemaan minä. Yksin minä, minä yksin, itsekästä. Itsenäisyys, yksinäisyys : sisäisessä järjestelmässä sekaantuneet sanat, sulautetut.
Ihmisessä on sekä tahdonalaisia että ylisiä lihaksia. Kaipauksensulatusjärjestelmä rinnakkain ravintoa prosessoivan kanssa ja kummatkin itseohjautuvia.
Ilman ravintoa kuolee. Ilman kaipausta.

Tahdolla liikuteltavat osat saadaan liikkumaan ravinnolla ja kahvilla. Elämä saadaan maistumaan keskittymällä ravintoon ja osien liikutteluun. Puuhellaan saadaan tuli kiehisillä tai konsernin makulatuurilla, kaivon vesi on kylmää ja maukasta, pannun kylki on punainen ja musta. Karkea jauhatus, kouranpesämitta. Juoma saa kiehua hetken, sitten selvennetään kaatamalla kerta-annos kuppiin ja vinhalla kierteellä takaisin pannuun, purut vetävät mukanaan pohjalle toisetkin purut, säikäyttämiseksi sitä myös sanotaan. Pohjaan painumista. Mukana painumista.

Selostus auttoi pitämään kiinni minusta. Kerroin, kuinka toimia pannukahvin kanssa, kertomalla tein itseäni todelliseksi yhteisesti jaettuun maailmaan. Näin olin sinut itseni kanssa. Kaipasin sinut.