Matkahuollon mainos, kuulemma kuusikymmenluvulta, aiheutti seurueessamme hysteerisen hilpeyden aamukahvia lautan kahviossa nauttiessamme. Kahvi oli kylläkin oivallista, mutta Fasun sininen ei kuulemma ole ollut entisensä Ruotsiin myynnin jälkeen.
Eilen reissun päästiin lopulta vasta illalla yhdeksän jälkeen, hyvin uupuneina mutta lopulta tyytyväisinä ja riehakkaina. Pääasillinen myöhästymissyy oli apurahahakemusten valmiiksi ja postiin saattaminen, joka ei koskaan, missään olosuhteissa ole helppo eikä kivuton tehtävä, mutta jos sitä yrittää hommailla työnteon, pakkaamisen ja erilaisten välietappien lomassa, projekti on lähes mahdotonta suorittaa ilman kyyneleitä. Lämminsydämisten lähimmäisten avustuksella lomakkeet ja printit jätettiin kuitenkin oikealla leimalla varustettuna postiin. Jos ne kansalaiset, jotka jaksavat eri keskustelufoorumeilla ja lehtien mielipidepalstoilla valittaa apurahoilla herroiksi elelevistä taiteilijaloisista, tietäisivät minkä määrän tuloksettomia hakemuksia jokainen apurahasta edes haaveileva joutuu vuoden aikana tuskastelemaan, saattaisi osa närkästyksestä haihtua. (Tähän liittyen teksi mieli vielä käsitellä sitä, kuinka moni niitä apurahoja edes saa, ja mikä itse asiassa on tämä ruhtinaallinen kuukausitulo, jolla herroiksi eleltäisiin. Mutta nyt olen lomalla, joka on ihan rehellisellä työnteolla ansaittu, ja palajan apuraha-aiheeseen joskus myöhemmin.)
Uudella Turun moottoritiellä tunnelit olivat pitkiä ja epätodellisia. Automankka soitteli aavistuksen venyttäen työhuonekasetteja kymmenen vuoden takaa - Leonard Cohenia, Stina Nordenstamia ja Tom Waitsia, tie oli liukas ja välillä tiheät sumusaarekkeet toivat lisäjännitystä matkantekoon. Mutta kun sumua ei ollut, tähtitaivas oli huikaisevan kirkas ja suuri. Hiukan ennen puoltayötä päädyimme vanhan ystäväni kommuunin keittiön pöydän ääreen nauttimaan kovaa teetä, ja oli äärettömän mukavaa taas tavata ja saada majapaikka pikavaroituksella niin hauskasta paikasta. Mielestäni talo, jossa käyttämätön uima-allas on otettu asuinkäytöön ja jonka vessassa on lukemistona Heideggerin " Taideteoksen alkuperä ", on majataloista parhain.
Nyt lautassa aurinko paistaa kirkkaasti väsyneisiin silmiin, meri ja saaret ovat liian kauniit piirrettäväksi ja mieli on täynnä lapsellista odotusta ja uteliaisuutta. Pian olemme perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti