Ylen hämmentävää

Yleisradion perusongelma on liian niukka rahoitus, professori Jaakko Hämeen-Anttila tiivistää tämänpäiväisessä HS-raadissa. Tämä ainakin on jotain, josta voi olla samaa mieltä. Muuten raadin vastaukset esitettyyn kysymykseen (suuntaako Lauri Kivisen Yle yhtiön voimavaroja oikeisiin kohteisiin?) jättivät miettimään, mitä Yle ylipäänsä tällä hetkellä edustaa. Onko se jonkinlainen yhä ahtaammalle puristetun kansalaisyhteiskunnan idealistinen jäänne, vai yhä tehokkaammaksi trimmattava sisällöntuottaja? Ja jos viimeksi mainittu, mitkä ovat tehokkuuden mittarit, joita olisi mielekästä käyttää?
Kammottavaa on, jos linjauksia vastustaneiden epäilys Ylen kuihduttamisesta sivistyskaapuun verhoiltuna pitää paikkansa. Itse kuulun siihen mutu-gallupeissa harvalukuiseksi oletettuun vähemmistöön, joka oikeasti nauttii dokumenteista ja kulttuuri-ohjelmista. Olosuhteet ovat muokanneet käyttöäni radion suuntaan, mutta ilman Areenan palveluita jäisi moni kiinnostava lähetys kuulematta ja näkemättä. Runoraati, Historiasarjat, Nadjan huone, Kirjakerho, Kalle Haatanen ja Tuomas Enbuske, Lasten areenan lähetykset, Kultakuume, Ykkösaamu, Viikon tietokirja... listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta tässä nyt ensimmäisenä mieleen juolahtaneet - näiden ohjelmien tekijöitä on minun kiittäminen siitä, että surkeimminkin alkaneeseen päivään tietää ilmaantuvan jossain vaiheessa jotain hyvää.
Usein se hyvä ei ole mikään pysähtynyt auvon tila, vaan ennemminkin utelias kihinä päässä, halu tietää lisää, toive keskustelun jatkumisesta, vastaväiterypäs, ja siksi, vaikka tämä alkaa jo imelältä ylistyslaululta kajahtaakin, Yle onnistuu täyttämään sille asetetun tehtävän melkoisen hyvin.
Miksi rahoitusta ei sitten riittävästi löydy? Homman hoitaminen verovaroilla tuntuisi itsestäni tasapuolisimmalta ja käytännölliseltä vaihtoehdolta - tällä hetkellä jäissä oleva kaikille pakollinen mediamaksu oli ajatuksena todella epäreilu kaikkein köyhimpiä kohtaan. Ylen ahdinko heijastaa mielestäni yleisemminkin tilannetta, johon jostain kumman syystä on ajauduttu: hyvinvointivaltion palveluja arvostetaan, mutta veroja ei oikein haluttaisi maksaa. No, Ylellä kuitenkin kaiken muun ohella koettavat parhaansa mukaan valottaa näidenkin asiain yhteyksiä. Tässä taas pari loistavinta linkkiä: Joel Heleniuksen vieraana Heikki Patomäki puhuu mm. uusliberialistisen talouspolitiikan vaikutuksista mediatarjontaan ja
Historiasarjoissa käydään läpi Berliiniläisten taiteilijoiden kokemuksia muurin kummaltakin puolen. Jenni Stammeierin toimittamsta neliosaisesta sarjasta kaksi ensimmäistä osaa on jo esitetty, mutta seuraavat kaksi ovat vielä kuunneltavissa suoraan radiolähettimestäkin.