Tänä yönä juhlistan itsekseni valvoen, huomisaamun varhaisesta herätyksestä välittämättä, viimeisiä kartoittamattomia hetkiäni ennen suurta ihmiskoetta. Kokeen keskeisiä elementtejä on kohta, jossa joka ilta klo 23.00 on merkitty nukkumaanmenoaika. Ei siis enää yöllisiä blogiviuhahduksia!
Kuluneen viikonlopun olen viettänyt täysin ilmentäen kaksijakoisuutta, joka on leimannut koko olemistani niin pitkään kuin muistan: perjantai-illan lyhyeksi tarkoitettu avajaisjuhlapiipahdus Galleria Gjutarsissa venähtikin lauantai-iltapäivään asti, lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan siivoilin, järjestelin papereita ja ennenkaikkea laadin tätä kaikenkattavaa aikataulusuunnitelmaani. Emman Puu-ja Savitarha http://www.tapahtuma.tv/index.php?topic=89&kaupunki=vantaa&tuote_ID=40565on kyllä niin hieno, että sinne olisi voinut hyvin vieläkin pidemmäksi aikaa pesiytyä, mutta kun on elämässä kaikenlaisia velvotteitakin, niin niiden kimppuun suuntasin.
Edellisellä viikolla töissä kuuntelin tapani mukaan YlenYkkösen kultuuriohjelmia, sillä kertaa Kirjakerhoa, jossa Jörn Donnerin Bergman-muistiota puivat Matti Myllykoski ja Jukka Kuosmanen. Oikein oli mielenkiintoinen sekin tunti puhetta, (ei enää Areenalta kuunneltavissa, valitettavasti ) mutta eritysesti porautui tajuntaani kohta, jossa mainittiin Bergmanin tienneen aikataulunsa vartin tarkkuudella kuukausiksi eteenpäin.(Tai Bergmanin sihteeri tiesi, yhtäkaikki, B sitä aikataulua kuitenkin ilmeisesti eli) Tästä keskustelussa edettiin pitkälle meneviin tulkintoihin Donnerin ja Bergmanin taiteilijanlaaduista, ja täytynee hankkia luettavaksi Donnerin Bergman: muistelma, jotta voisi itsekin väitteitä pohtia. Se täytyy sitten tehdä juuri laaditun aikatauluni kohdassa " aamukahvikirjallisuus " tai väljästi tulkiten " Taidetyö ".
En minä ihan kaikkea ainakaan vartin tarkkuudella suunnitellut ja ylös kirjannut, enkä edes kuin pari kuukautta eteenpäin. Sen verran täytyy ihmisen mielestäni jaksaa yrittää toteuttaa kokeilujaan, jotta voisi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. En ole likikään niin kiireinen ja tärkeä kuin Bergman, joten ei minun varmasti tarvitse pyrkiä samaan pikkutarkkuuteen aikataulutuksessani. Kuitenkin pidemmän aikaa olen ollut vajoamssa synkkyyteen ja murheeseen sen paradoksaalisen seikan alla, että ajan riittämättömyyden ja keskittymisen puutteen murehtimiseen vasta aikaa kuluukin.
Kuitenkin tarkan aikataulun mukaan eläminen tuntuu puistattavalta ajatukselta. Kaikkein kamalinta on budjetoida aikaa läheisten ihmisten kanssa oleiluun - ja perusteellisesti kun kokeen haluaa suorittaa, täytyy sellainenkin lokero lukujärjestykseen laittaa. Saa nähdä, pysynkö järjissäni nämä kaksi kuukautta.
Muistan, kun yläasteella valtavan vaikutuksen teki Alan Lightmanin kirjoittama Einsteinin unet, jossa romanttis-filosofisessa hengessä leikitään mahdollisilla aikakäsityksillä. Eräässä kirjan luvuista esitetään kahden eri ajan mukaan elävien ihmisten rinnakkaiseloa, kuinka mekanistinen ja romanttinen jakavat saman tilan mutta eivät koskaan voi kohdata toisiaan, koska " tässä maailmassa on kaksi aikaa ". Nyttemmin noin voimakas kärjistys ei enää edes fiktiossa taida kolahtaa, mutta herkässä, vaikutuksille alttiissa iässä se on saattanut muovata persoonallisuutta enemmän kuin arvaakaan. Tai sitten teksti on viehättänyt, koska nyt vain sattuu olemaan semmoinen haaveellinen lorvehtija. En tiedä. Vaikka nyt yritän naureskella asialle, olen tietoinen siitä, että kokeessani leikin perustavanlaatuisilla kysymyksillä.
Blogikirjoituksellekin on aikataulussa varattu muutama hetki,joten raporttia pukkaa, aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti