Tuskaani kuitenkin
lievittää
se, etteivät useat
muutkaan ehdi
lukea edes
viikonloppuista
Hesariaan lävitse, ja
nytkin raitiovaunut
mukavasti kolisevat
mukulakivikadulla
en yritäkään enempää siivota
menen sänkyyn lukemaan
taas kerran kuljen missä kuljen ja
tulen iloisemmaksi. En halua
piirrellä vihamielistä sottaa
enkä asemoida tekstejä. Kylpyhuoneessa
tummanvihreässä muovipaljussa poikani
lelukäärme on turvonnut viisi päivää, kaksi päivää yli sallitun rajan. Sen kieli on paksu, hännästä puuttuu pala, se ei enää mahdu altaaseen. Laitan käärmeen pyykkikoneen reunalle, kaadan haisevan likoveden viemäriin, ja työkaverini lapsen jalkapallojoukkuetta tukeakseni ostetusta jättiläismäisestä Domestos-kanisterista hiukan desinfektiota päälle, jotta sitä tulisi edes johonkin käytetyksi. Vahingossa siivoan taas. Onneksi tätä tapahtuu harvoin. Mutta tämäkin aika on jostain tärkeämmästä pois, keskeiset näyttelyt jäävät näkemättä, valtakunnanlehdet lukematta, kuljen missä kuljen mutta harvoin siellä missä pitäisi, ajatukset lahoavat omaan epämääräisyyteensä. Voi olisipa kunnon imuri. Välillä haaveilen myös kristallikruunusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti