Puhekaraokea Tallinnassa

27.4.2012, Kanuti Gildi Saal, Kõnekaraoke õhtu

" Hyvät puhekaraokeillan vieraat!

Viikko sitten pidimme puhekaraoketyöpajan täällä Kanuti Gildi Saalissa, kerätäksemme työpajaosallistujilta puheita arkistoomme tätäkin iltaa varten. Pajan lopuksi pyysimme palautetta ja kehittämisideoita. Eräs niistä kuului, että myös meidän pitäisi laittaa itsemme likoon ja pitää omia puheita.
Tähän olisi helppo vastata, että puheiden saattaminen karaokesysteemissä esitettävään muotoon vaatii paljon aikaa ja monia erilaisia työvaiheita: meille ei yksinkertaisesti jää aikaa laatia omia puheita. Mutta ainakin minulle kiirettä todellisempi syy on pelko. On ihmisiä, joilta puheen pitäminen käy luonnostaan. Sellaisen puhujan ja puheen kuunteleminen on ilo. Itse en kuulu heihin, pelkästään jo tämän puheen kirjoittaminen sai käteni hikoilemaan ja vapisemaan.
Siitä huolimatta seison nyt tässä ja tahdon kiittää koko puhekaraoketyöryhmän puolesta kaikkia ihania ja auttavaisia ihmisiä täällä Kanuti Gildi Saalissa, Suomen Viron instituutissa, Kuvataideakatemiassa ja Suomen Kulttuurirahastossa, sekä kaikkia työpajoihin osallistuneita.
Tervetuloa, älkää turhaan pelätkö, viettäkää hauska ilta! "

Suunnilleen näin se meni – ensimmäinen julkinen puheeni ikinä, (jos jossain koulun kevätjuhlissa ääni täristen ääneen luettua ainetta ei lasketa, ja sitähän ei lasketa?) ja kun muistilappu hävisi illan tuoksinassa, hyvä oli että avajaispuheesta oli kyse. Englanninkielinen versio löytyy puhekaraokevalikostamme. Suuresti jäi harmittamaan, ettei vironkielistä käännöstä ehtinyt järjestää, kun puheessa mainittu kiire koko touhun tuotannossa piti ihan täydelleen paikkansa.Työpajan ja itse tapahtuman välillä kuluneen viikon aikana ei turhan monta tuntia yöunta kertynyt.

Itseni lisäksi puheen pitäämisen kauhusta vapautui moni muukin, ja karaokepuheita kuultiin puolille öin asti viroksi, suomeksi ja englanniksi. Minusta kaikkein nautittavin puhe oli kylläkin katkelma Kurt Schwittersin Ursonatesta, jonka, kuten muutaman muunkin arkistostamme löytyvän tekstin kohdalla, määritteleminen puheeksi käyttää kaiken sen vapauden, mikä taiteella on. Mutta voi sitä puheenakin tulkita, tuonakin iltana sekä saksalaisittain että suomalaisittain painottaen.

Suomesta mukaan saatiin yksi uusi puhe, kun Tallinnassakin vaikuttanut runoilija Esa Mäkijärvi kirjoitti ja esitti puheen cut-up runoudesta. Vaikka videon tempo oli kuulemma haastavan nopea, hän piti puheensa erinomaisen vakuuttavasti.

Sattumalta tapahtuma osui päivään, jolloin oli kulunut kaksi vuotta Meksikossa surmatun Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon kuolemasta. He olivat osa saattuetta, joka oli viemässä ruokaa ja lääkkeitä paramilitäärijoukkojen saartamaan autonomiseksi julistautuneeseen kylään, San Juan Copalaan. UBISORT-joukot ampuivat Jyrin ja Betyn, ja haavoittivat useita muita mukana olleita. Vaikka syylliset ovat tiedossa, oikeuskäsittely ei etene, sillä kunnollisen todistajansuojeluohjelman puuttuessa kukaan ei uskalla todistaa. Kansainvälinen uutiskynnys ylittyy varmasti, jos uhri on länsimainen, mutta suurin osa surmatuista on paikallisia jotka ovat joko väärää mieltä tai vain väärässä paikassa. Murhat Meksikossa jatkuvat, koska ihmiset eivät uskalla puhua. Mitä meille jää tehtäväksi? Loputon mahdollisuus puhua, puhua ja kirjoittaa addresseja, kirjoittaa, toivoa että niillä olisi jotain vaikutusta, edes joskus, jossain.

Puhekaraoken valikoimassa on jo nyt hyvin monenlaisia puheita. Osa vakavia, osa velvoittavia, manipuloivia, on henkilökohtaisia, vitsikkäitä, pönöttäviä. Kun kirjoitin omaa puhettani, mietin, kuinka henkilökohtaiselle alueelle voin ja haluan mennä. Puheessa on jotain, joka hyvin herkästi muokkautuu yleisön mukaan, vastaanoton ja koko kontekstin mukaan - ja meidän karaokemme yleistunnelma on kevyt. Arkisto sisältää niin raskaita ja painaviakin puheita, ettei juuri muunlainen tunnelma olisi mahdollista, ja toisaalta juuri siten puheita karaokemuodossa käsitellessä voi olla mahdollista päästä rajapinnalle, jossa kevyen siivussa maistuu jonkin muun reunus.
Enpä silti tiedä luulenko vain niin, jotain, jossa on mukana korviaan myöten, on vaikea arvioida.

En siis puhunut Meksikosta. Muistin, kuinka viimeisiä kertoja kun olin Jyriin yhteydessä, hän iloitsi kun oli uskaltautunut ja onnistunut pitämään puheen espanjaksi, ensimmäistä kertaa elämässään.
Silloin ajattelin, että tuo on jotain, johon minusta ei koskaan ole. Ehkä juuri tuon muiston tähden ja myös Kanuti Gildi Saalin taiteellisen johtajan Priit Raudin tulkitseman Yrjö Hakasen "25 miljoonaa syytä olla kommunisti" puheen rohkaisemana päädyin mesoamaan vironkielistä karaokepuhetta: Käige Perse . "...käige perse kõik kuradi intellektuaalid kes te teate juba kõike olete nii kuradi skeptiliset et ükski süstal ei lähe teile enam naha vahele ja ma ei tea kuida sinu ees mitte lolliks jädäa sest sinu ees jäävad niikuinii kõik lolliks käige perse kõik teisejärgulised romaanikirjanikud, akvarellimaalijad käige perse sest te arvate et olete paremad kui kõik teised kastid ühiskonnas ja et te arvate et poliitika on räpane kas Lennart Meri oli räpane?..." Ehkä hiukan outoa kunnioitaa ystävän muistoa näin, mutta Jyrin huumorintajua on ollut ikävä.

Tallinna oli puhekaraoken ensimmäinen kerta ulkomailla, haastava ja jännittävä keikka, jonka palkintona ainakin itselle syntyi innostus viron kieleen. Vastapainoksi yleensä yksinäiselle kuvataiteilulle oli mukavaa jakaa monia hikisiä mutta hauskoja tunteja kollegoiden kanssa, ja erityisen hienoa oli illan ja yön jo päätyttyä vaeltaa aamuvalossa nukkumaan muutama tunti ennen kotiinpaluuta. Kiitos ihmiset!
Kuvia illasta ja laajemmin koko projektin taustasta löytyy ryhmämme sivuilta: Speech Karaoke Action Group