torstai 1. tammikuuta 2009



Varhaisimpia neuvoja, joita piirtämiseen sain, oli äitini antama: väritä kunnolla, niin että paperia ei näy, jos sen ei ole tarkoitus näkyä. Viiden vuoden iässä ohjetta tuli noudatettua varsin uskollisesti, mutta onneksi se sisälsi tämän sivuhuomautuksen tyhjäksi jättämisen tarkoituksellisuudesta. 

Neuvo annettiin piirtäessäni tätä tonttua. Se on valvonut lapsuuskotini Joulunviettoa vuodesta -83 lähtien, ja hauskaa on se, että annetun neuvon reunahuomautusta katsoin silloin aiheelliseksi toteuttaa silmissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti