Naapurissa on maailma kylässä. Miten mielenkiintoista ohjelmaa siellä onkin, suurin osa täytyi skipata, kun en pärjää tungoksessa. Ahdistaa. Yksi rasti tuli kuitenkin käytyä: Rautatientorilla oli tänään neljältä kolmannen polven Palestiinan pakolaisen Rafeef Ziadahin keikka, johon liittyvän YleX:n haastattelun kuulin sattumalta ja kiinnostuin.
Kun omat ajatukset ovat ikuisen ehkän ja toisaalta-toisaalta vatkaamisen pehmentämiä, oli vaikuttavaa kuulla jonkun antavan selkeitä vastauksia kysymyksiin taiteellisista päämäärästä ja poliittisista kysymyksistä.
Hölmöyttäni missasin keikasta ensimmäisen puolikkaan, kun en ollut tarkemmin ottanut lavoista selvää. Eipä ole ennen harmittanut se, että kuunteli Ristoa ja Peitsamoa.
Kuten päälavan edusta, Amazon-teltta oli myös tupaten täynnä, ilmapiiri keskittyneen latautunut. Kurkin takarivissä kun Ziadah päätti esityksensä runoon We teach life, sir!
Pienessä tilassa tuntuma oli tuota Youtuben versiota kiihkeämpi, aplodit innokkat, tyttö vieressäni itki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti