torstai 19. toukokuuta 2011

Ankeuttajain karkoituksia

Muutama ilta sitten Teemalta tuli dokkari säveltäjä Henrik Otto Donnerista. Tunnin ohjelma paitsi palautti mieleen kaiken hienon mitä Donner on ehtinyt tehdä ja missä kaikessa olla mukana, myös välitti suoraan valtavasti iloa ja energiaa.
Henrik Otto Donner 70 vuotta | Elävä arkisto | yle.fi Vähän haikeuttakin kyllä - välillä tuntuu vaikealta uskoa, että sellaista ilmapiiriä edes olisi enää edes mahdollista luoda. Vaan miten niin? Iloa ja energiaa tässäkin ajassa on, vaikka se väliin purkautuu kummallisilla tavoilla...




Donnerin lisäksi takuuvarma ilahduttajia on Ankin esittämä "Ne kesäyöt". Se toimii välittömänä piristeenä. Hitaammin ja monitasoisemmin mieleen porautuu hiukan piiloon unohdetun, Venäjän futuristisessa liikkeessä vaikuttaneen kirjailija-kuvataiteilija Jelena Guron runous.
"Taivaan pikku kamelit" on tietääkseni ainoa laajempi suomennettu kokonaisuus hänen tuotannostaan, sisältäen runoja ja päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1909 - 1912. Painos taisi olla pieni aikanaan, kirjaa en ainakaan antikvariaateista ole onnistunut löytämään. Vaikea määritellä, mikä Guron teksteissä eniten koskettaa. Niissä on sekaisin hilpeyttä ja katkeruutta, melskeissä mukana oloa mutta myös syrjään vetäytymistä, pakenemista johonkin pieneen ja yksityiseen tai panteistisesti syleilevään luontoon. Koska itselläni teosta ei ole, olen aina joskus päiväkirjoihin poiminut ylös jotain joka on sillä lukukerralla tuntunut tärkeältä, siis silloin kun sekä kirja että omat muistiinpanovälineet ovat sattuneet olemaan käsillä samaan aikaan. Mutta ilahduttamistarkoituksessa minun tarvitsee vain ajatella muutamia sanoja, joita Guro on käyttänyt: höyrypilviuskalikko on yksi parhaista.

Tämän löysin päiväkirjastani poimittuna T-junassa 6.7.2000, matkalla silloiseen kesätyöpaikkaan Postin lajittelukeskukselle. Siinä iloa tarvitsikin.

Riemastuneelle merelle purjehti
uljasrintaisia laivoja.
Laivoja purjehti, kevään
hennon himon ruokkimia.
Aijai, laiskuri laiskuri Jeremaa!
Tuuli niin vilpoisa, kotona ikävää.
Taivas on hennon kuultava.
Keinu, pikkuvene, keinuta,
hiekkakaistaleen kupeella,
jäljessäsi, välkynnässä, rientävät
hilpeät paperileijat, alkavat kukkia,
alkavat kukkia kultariemua,
helakanpunaista raitaa.
Ilakoi puolestani, pikkuvene,
joutilas kotiin komennetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti